Siivotessa sitä joskus pysähtyy purkamaan vanhaa pahvilaatikkoa, jonka pohjalla kilisee. Sieltä löytyy himmentynyt, ehkä hieman naarmuuntunutkin mitali kulahtaneessa nauhassaan. Se ei ole olympiakultaa, vaan muisto vuosikymmenten takaisesta nappulahiihdosta tai leirikoulun sählyturnauksesta. Silti sitä ei raaski heittää pois. Miksi? Koska se pieni metallinpalanen on aina ollut paljon enemmän kuin pelkkä esine. Se on valettu ja nauhaan ripustettu todiste siitä, että joskus yritin, jaksoin ja ennen kaikkea: minut huomattiin.
Mitalit mielletään turhan usein vain urheilukenttien ja huippuunsa viritettyjen kilpailujen yksinoikeudeksi. Todellisuudessa ne ovat äärimmäisen toimiva tapa tuoda arkeen ripaus arvokkuutta ja palkita meitä tavallisia puurtajia perinteisten kilpakenttien ulkopuolellakin.
Hiekkalaatikolta alkava taika
Kun seuraa nykypäivän lastentapahtumia, huomaa nopeasti yhden asian: tunnelma on ihanan välitön, mutta se todellinen taika tapahtuu vasta lopussa. Kun lapselle pujotetaan mitali kaulaan vaikkapa leikkimielisen pihahippailun tai palikkatornin rakentamisen päätteeksi, arkisesta touhusta kuoriutuu hetkessä juhla.
Lapsen maailmassa mitalin arvo ei vaadi täydellistä suoritusta tai armotonta vertailua naapurin vilkkaaseen Vilippuun. Se on palkinto pelkästä osallistumisesta, iloisesta asenteesta ja rohkeudesta. Lopputuloksen näkee aina lapsen kasvoilta: ylpeä, kenties hieman ujo hymy, joka kertoo, että minäkin osasin ja kuuluin joukkoon. Vanhempien muistojen laatikkoon sujahtaa mitalin lisäksi lämmin tunne jaetusta onnistumisesta.
Aikuisten leikki ja kahvihuoneen kiertopalkinnot
Olemme me aikuisetkin pohjimmiltamme samanlaisia, vaikka yritämme peittää sen asiallisten palaveri-ilmeidemme taakse. Työpaikkojen virkistyspäivät ja tiimi-illat kaipaavat usein ympärilleen jonkinlaisen raamin, ja tässä mitali astuu kuvaan yllättävän nerokkaana jäänmurtajana.
Yritystapahtumissa ei todellakaan tarvitse puristaa mailaa ja tuijottaa “paras voittaa” -asetelmaa. Mitalin voi ojentaa ryhmähenkeä poikkeuksellisesti nostattaneelle tiimille, päivän oivaltavimmalle ratkaisulle, hauskimmalle suoritukselle tai yksinkertaisesti sille kollegalle, joka aina keittää ensimmäisen pannullisen kahvia muiden iloksi. Kun palkitsemisen kriteerit ovat riittävän monipuoliset ja inhimilliset, myös ne vähemmän kilpailuhenkiset työntekijät pääsevät osaksi iloa. Mitali tuo aikuisenkin päivään kepeää leikkimielisyyttä ja nousee usein kahvihuonepöytien puheenaiheeksi vielä viikkojenkin päästä.
Kannattelija koulutien varrella
Koulumaailmassa näiden pienten tunnustusten painoarvo vasta korostuukin. Koulupäivä ei saisi olla pelkkä suorituspaineiden puristamo, vaan yhteisö, jossa lapsi ja nuori saa kokea tulleensa nähdyksi. Kevätturnaukset, lukuvuoden päätökset ja liikuntapäivät saavat mitalien myötä luonnollisen juhlakaarensa.
Koulun arjessa mitali on kuitenkin paljon enemmän kuin hikisen urheilusuorituksen päätepiste. Se on loistava tapa antaa tunnustusta reilusta pelistä, sitkeästä tsemppaamisesta silloin kun laskutehtävät tökkivät, tai oman henkilökohtaisen tason ylittämisestä. Kun onnistumista ei mitata vain sekunneissa tai maaleissa, mitali voi valaa valtavasti uskoa sellaiseenkin oppilaaseen, joka vielä etsii omia vahvuuksiaan.
Pieni, mutta painava ele
Olipa kyseessä sitten lasten pihajuhla, firman tykypäivä tai koulun kevätturnaus, kaulanauhassa roikkuva lätkä tuo hetkeen jotain sellaista painoarvoa, mihin pelkkä olalle taputus ja rutiininomainen ”kiitos osallistumisesta” eivät riitä.
Sitä ojentaessa välittyy kenties yksi inhimillisen kanssakäymisen tärkeimmistä viesteistä: sinun tekemiselläsi todella oli merkitystä. Juuri siksi mitali on monikäyttöinen. Se on kiitos yhteishengestä, periksiantamattomuudesta, rohkeudesta ja siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että tapahtuma heräsi eloon juuri teidän intonne ansiosta. Siksi se vanha mitali siellä laatikon pohjalla tuntuu kädessä yhä niin painavalta.
Joten ensi kerralla, kun olet järjestämässä mitä tahansa tapahtumaa, unohda suosiolla ne iänikuiset logokynät tai haalistuvat tarrat. Anna ihmisille vaihteeksi jotain, mikä oikeasti kiiltää. Ja jos satut itse saamaan mitalin aikuisiällä, vedä se rohkeasti kaulaan. Kyllä sen kanssa kelpaa imuroida. Onhan arjen pyörittäminen nyt vähintäänkin kirkkaan pronssin arvoinen suoritus.
